Järin Möyremällä on ongelma. Huolimatta siitä että Timo Rautiainen on Niskalaakeineen todella pop, en oikein pysty arvostamaan toista Niskalaakia tekemässä samaa suomenkielistä raskailua lähes samoilla eväillä. Bändin basisti ja sanoittaja Tomi Kankainen kuulostaa minun korvaani hetkittäin yksi yhteen Rautiaiselta. Soitossa on ehkä hiukan enemmän tiluttelua ja vähemmän basariheviä, eivätkä sanoitukset ehkä ihan samoissa määrin pyri syyllistämään kuulijaa kuin esikuvalla. Vanhakantaista heavymetallia, sanotaan kotisivuilla. Tolkien –suomennuksesta nimensä napannut nelikko ajautuu teksteissään myrskyssä hulluuteen tai perikatoon, puukoniskut vahvistavat, vainaja saapuu kostamaan ja käydään kohti Tuonelaa. Asiaa ilmaistaan raskaasti ja jylhällä julistuksella. Nauhoituksiin saisi lisätä ehkä hiukan enemmän ilmaa, nyt soitto tahtoo hetkittäin tukehtua. Kankainen on nähtävästi aiemmin rakentanut Möyremän musiikillisia seikkailuja lähinnä itsenäisenä seikkailijana, nyt mukana meuhkaa toinen kitara ja rytmiryhmä. Neljän kappaleen cd-r on sinänsä ihan toimiva kokonaisuus, mutta kun kuulostaa niin kovin tutulta.