Janan nimimies Jan(a) Överlundin tuotoksia on tässäkin lehdessä kommentoitu, tuolloin toki Helmi -yhtyeen yhteydessä. Toinen tuttu yhtye Janan taustalla on samoilta suunnilta kotoisin oleva Tunaflakes, josta mukana on kitaristi Wille Särkiniemi sekä koskettimien (ja välillä myös basson) vastuumies Mika Latvala. Korviinpistävin asia Janan popittelussa on Panu-Ilari Mikkolan viulu, jonka maalailut tuovat bändin suomenkieliseen melankoliaan mukavasti korkeita kaaria. Ensimmäinen vaikutelma kuusikon tunteikkaasta kitarapopista on: harmitonta. Adjektiivi sisältää popmusiikin yhteydessä niin positiivisia kuin negatiivisiakin mielteitä; toisaalta esimerkiksi Suuri pieni tyttö -kappaleen menevää poppista kelpaa odotella milloin tahansa radioaalloilta, eikä viulusoinnuiltaan Kwanin Shine -hitin mieleennostava Ajatustenlukija ole traagisen herkkänä slovarina lainkaan sieltä huonommasta päästä. Silti toisaalta Janan niin monessa yhteydessä keitetyt melankolia/ranteidenviiltely tylsällä veitsellä –elementit käyvät hetkittäin harmittomuudessaan jopa ärsyttämään. Pitempinä annoksina liikaakin kyyneloopperaa. Toki täytyy antaa herroille tunnustusta; kyllähän Jana kauniita pop-iskelmiä osaa rakentaa. Vaikka Kalliosaarten kuningatar -raidan säkeiden nousevat loput ja koskettimilla humisevat välisoitot nostavat kieltämättä mieleen Liekin, voisi tätä osastoa käyttää enemmänkin. Lopulta levy kallistuu asteikon paremmalle puolelle, mutta mitenkään säväyttävä tuotos tämä ei vielä ole.