If Society

Tuomas Mettänen, Ilai Rämä ja Teemu Halmkrona muodostavat Siniaallon. Bändin kakkosalbumi Tallentumia on nimensä mukaisesti muodostettu livesessioissa tehdyistä tallenteista. Musiikin ollessa junnaavaa sähköistä ambient-trippiä tuo työtapa siihen mukavasti orgaanisuutta, mutta harmillisen vähän vaihtelua ja yllätyksellisyyttä. Nimenomaan enemmän vaihtelua kaipaisi jaksaakseen keskittyä tähän kuuden kappaleen yli 70-minuuttiseen musiikkimatkaan.

Osuvasti nimetty Matka alkaa taas on nauhoitettu Semifinaalissa joulukuussa 2003. Biisistä saa jo selkeän kuvan, mistä on kyse. Hippusta vaille kymmenenminuuttinen raita junnailee hypnoottisesti taustalla kiertelevien mausteiden jäädessä päällimmäisenä nykivän hypnojunnauksen alle. Mausteet tosin kasvavat hetkittäin sieltä takaa, mutta itse toivoisin myös itse kappaletta kantavaan junnaukseen suvantoja. Tunnelmasta nousee mieleen lähinnä juuri pimeä klubitila ja hiljakseen huojuva trippi. Taustamausteet tosin nostavat hetkittäin vaikutelman sähköisesti toteutetuista viidakon elämän äänistä pyrähtelyineen ja vinkuineen. Kappaleen puolivälin tienoilla junnaus itse muuttaa muotoaan, mikä on hyvä asia. Samoista Semifinaalin sessioista on levylle tallentunut myös kolmosraita Kuoleman mekaniikka, jossa Siniaalto viimein kiivailee rytmeillään, toki pienieleisesti, mutta silti uhkaavasti. Se lopullinen irtiotto jää sittenkin kuulematta, vaikka kappale kävisikin mainiosti livesession loppukiihdyttelynä. Kaiken kaikkiaan levyn viihdyttävintä antia. Helsingin Galleria Jangvan Club Labasilla tallennettu Ajatusten kehruu jatkaa vartin verran aloitusraidan viitoittamaa kaavaa, käynnistyen hitaasti ja alkaen sitten hypnotisoimaan kuulijaa lähes piinaavalla, hälytyssireenin mieleentuovalla sähkövinkumisella. Sireeni ei onneksi jatka koko varttia ja kappale lähteekin huomattavasti uneliaampiin ja kuulaampiin tunnelmiin loppupuolellaan.

Seuraavat kaksi raitaa, hilpeästi kikkaileva Kaksi symmetria-akselia sekä esittelysuhinalla starttaava Heidän nimensä on Siniaalto ovat molemmat kuluvan vuoden tammikuussa järjestettyjen Glorian Alt. partyjen satoa. Jälkimmäinen kilpailee Kuoleman mekaniikan kanssa levyn kiivaimman kappaleen leimasta ja onnistuukin piristämään levyn kuuntelumatkaa mukavasti. Kipsarin sessioista on levylle nostettu Ei niinkään miksi, joka pulppuilee, suhisee ja nykii jo turhankin tutuksi käyneellä kaavalla. Siniaalto tekee hyvin nimensä mukaista musiikkia, äänimaailmaa jostain valtamerten pinnan alta, jossa liikkeet hidastuvat ja äänet kantautuvat selkeinä pitkiäkin matkoja. Kotikuuntelussa Tallentumia –levyn kokonaisuus jää meikäläiselle ikävällä tavalla taustamusiikin asemaan, koen levyn kuuntelun käyvän – muutamaa piristävää poikkeusta lukuunottamatta – nopeasti turruttavaksi ja hivenen tylsäksi. Ehkä minulla ei vain ole levyn vaatimaa kärsivällisyyttä? Uskon, että livetilanteessa kymmenen minuutin tai vartin junnaus saman lankakerän ympärillä vielä toimisi kuulijallekin, levymuodossa kaipaisi pientä tiivistämistä.