Julkaistu: 29.06.2004
Arvostelija: Jari Jokirinne
Edel
Suuri yleisö muistaa Chumbawamban vain ja ainoastaan puhkisoitetusta Tubthumbing-juomalaulusta (siis se jossa lauletaan ”it takes a lager drink, it takes a whiskey drink jne..”, mutta bändi on tehnyt marginaalissa pitkän ja ansiokkaan uran. Kärkevä poliittisuus ei ole kadonnut Chumbawamban musiikista mihinkään, vaan epäkohtiin puututaan yhä ankaralla kädellä. Un-levy on musiikillisesti melkoisen helposti nieltävää tavaraa, mutta tekstipuolella sulattelemista riittää. Onneksi Chumbawamba kuitenkin luottaa tosikkomaisen julistamisen sijaan satiirin keinoihin, eikä levyn tunnelma painu liikaa luennon puolelle. Musiikinhan pitäisi muistaakseni olla ensisijaisesti nauttimista – ei tenttaamista varten.
Un-levyllä Chumbawamban kriittisen suurennuslasin alle joutuu ennalta arvattavasti mm. McDonalds, Starbucks ja USA:n hallinto Irakin sotaretkineen, mutta myös hieman yllättäen esim. nettihuutokauppa E Bay. Viimeksi mainittu taho liittyy tarinoihin, joiden mukaan jo muutama päivä Irakin valtaamisen jälkeen E Bayhin oli päätynyt myyntiin amerikkalaissotilaiden paikallisista taidemuseoista ryöväämiä esineita. Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta samalla perin amerikkalaiselta – jopa toisen ahdingossa nähdään tilaisuus takoa muutama ylimääräinen taala.
Yleensä levyille liitetyt videoklipit ovat köykäistä tavaraa, mutta Un-levylle on ympätty loistavat bonukset. Tubthumbingin menestystarinaa kertaava One Hit Wonder-dokkari on aivan riemastuttavaa katsottavaa, samoin kuin Mouthful Of Shit-nimellä kulkeva haastis. Tietysti myös ”kaiken pahan” alkujuuri, Tubthumbing-video, löytyy levyltä.
Kommenttien keskiarvo:
Harmillista ettei suomalaiset Chumbawamba-fanit ole vielä löytäneet toisiaan kunnolla.