Uusi Fantasia: Top Ten

Jupiter

Uusi Fantasia käsittä periaatteessa kaksi tekijää: Kroko-Roc tunnetaan myös nimellä Mikko ”Vilunki 3000” Viljakainen, DJ Street Kobra taasen suojautuu taiteilijanimensä taakse. Pitkällä kaavalla neljä vuotta hiotun Top Ten –levyn sessiot ovat kuitenkin nähneet ja kuulleet yhteensä 27 soittajan työn jälkeä. Parissa viikossa hutaisten ei moista taiteilijamäärää ehkä saisikaan nivottua puhaltamaan yhteen hiileen, eikä Top Tenille ajan kanssa koottu materiaalikaan aivan vesiliukumäen kaltaista sulavuutta saavuta. Tosin se ei liene ollut tarkoituksenakaan...

Muun muassa Röyksoppin lämmittelijänä kiertänyt Uusi Fantasia kulkee levyllään tavallaan samoissa maastoissa norjalaisyhtyeen kanssa, mutta jotenkin Kroko-Rocin Ja Street Kobran visiot kieroutuvat asteen pari enemmän. Tosin kun ottaa huomioon Viljakaisen aikaisemmat aikaansaannokset niin And The Lefthandedin kuin Op:l Bastardsin puikoissa, niin ainakaan minua rauhallisen elektromaalailun seasta nousevat sekameteli-vaikutteet eivät yllätä. Levy koostuu 12 varsinaisesta raidasta, joiden jälkeen Tixa höpöttelee sisään vielä viisi remix-versiota. Eli pureskeltavaa riittää...

Junnaileva Takaisin 2002 aloittaa leijuvan musiikkimatkan vocoder-kommentteineen ja kuulaine kellopelisoundeineen. Selloa ja congoja, iisiä ja lämpimän täyteläistä rytmimattoa. Astetta tarttuvampi Lattialla taas saa meikäläisen tanssivaihteen päälle, toki vallitseva nopeus on edelleen junnaileva. Ja tunnelma uneliaan kaihoisa. Tapani Rinteen hellästi hivelevä saksofoni nostaa Meikku -kappaleessa mieleen Rinteen ja Dj Slown yhteisproduktion SlowHill, mikä ei ole lainkaan huono musiikin suunta. Ison soittajalauman luoma orgaaninen soundi on Kobran ja Krokon miksauksienkin jäljiltä elävän ja lämpimän kuuloinen. Samoissa maailmoissa jatkaa hassusti nimetty Tarmon Humppa, jossa Rinne siirtyy bassoklarinettiin ja sijaa tarjotaan myös Raoul Björkenheimin agenttikitaralle sekä Hossni Boudalin vokaaleille. Uusi Fantasia onkin parhaimmillaan monien erilaisten musiikkimaailmojen ja –kulttuurien yhteennivojana, pyrkimättä edes luomaan mitään prime time-radiosoittomusiikkia. Pikemminkin kyseessä on monipuolinen lämmin ja rauhallinen rytmimusiikkimatka niille ihmisille, jotka todella haluavat syventyä musiikkiin. Menisihän tuo ihan taustahälynäkin, mutta todellista perehtymistä varten vaatii syventymistä.

Välihöpinöiden jälkeen päästetään Alin kekkerit käyntiin. Nicke Nikamon kitaralla, Mitja Tuuralan bassolla ja Tom Nekljudowin lyömillä syöksyvä rykäys säilyttää levyn menopalanakin Uuden Fantasian tyypillisen uneliaan lämmön ja kaihoisan herkkyyden. Hilpeästi ja vinosti kikkaileva Wet Pussy on levyn hymyilyttävintä porno-jazz-osastoa, kun taas Suad Khalifan laululla tunnelmoiva Faija on levyn vakavamielisintä puolta. Vetopasuuna ja trumpetti toimivat erinomaisesti kiireettömässä rytmileijunnassa. Synapätkien Yksin ja Ilta jälkeen puhaltimet päästetään jälleen eetteriin levyn kohokohtiin lukeutuvalla Nasty Raydion urbaanilla kraftwerk-ajelulla ja ”virallisen osion” päättävän Fantasian nu-soul –unelmoinnissa, jossa Kroko ja Kobra ensimmäistä kertaa nostavat laulun biisin varsinaiseksi johtotähdeksi. Antto Melasniemen huilu tuo mukavasti nimenmukaista fantasiatunnelmaa biisiin. Kohtuullisen turhiksi muodostuvat bonusraidat aloittaa Tixan sisäänpuhumana Yksin –kappaleesta Kaikkien lahtarien on kuoltava -versio kokeellisine äänirutinoineen, värisevästi hoiperrellen. Tarmon humppa vedetään (entistäkin enemmän) fuusiojazziksi lopun särökitaraspurtteineen, Fantasia lähtee Ercolamixissä instrumentaalimpaan leijuntaan. Skillsters -herrojen Okke ja Infekto menevä näkemys Uuden Fantasian juonikuviosta kuullaan UF –Megamix –03:lla, jonka jälkeen levyn päätteeksi kuullaan vielä Jim Kohlin höpinöitä. Monipuolinen, mutta hieman sekava kokonaisuus lämmintä ja rauhallista musiikkimatkaa. Hattua täytyy nostaa moninaisten vaikutteiden ja soittajien henkilökohtaisen taidon yhteennivomiselle sekä rohkealle oman musiikillisen vision toteuttamiselle. Silti ainakin meikäläiselle 75 minuuttia on kerta-annoksena hiukan liikaa. Eli bonukset raa’asti pois, niin tässä on erittäin antoisa kuuntelukokemus.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 29.01.2005:

Pisteet:

Aivan loistavaa tavaraa.

Muutama hieman Rinneradion huonompia soundeja tai rytmejä sisältävä kappale. Parhaimmillaan kohoaa fiilis musan mukana kuitenkin sfääreihin. Fantasia, Alin kekkerit, Lattialla taas jne..