Ismo Alanko: Hitit 1989-2001

Poko

Taannoisessa City-lehden artikkelissa Ismo Alanko oli sijoitettu listalle, joka sisälsi suomalaisille pyhiä, arvostelun tavoittamattomissa olevia asioita. Hieman kummalliselta tämä tosin tuntuu, onhan Ismo julkaisut soolo-urallaan myös melkoista paskaa, vaikka loppusaldo lieneekin plussan puolella. Uusi Hitit-kooste pelaakin tässä suhteessa täysin varman päälle. 90-luvun hiteistä kun suurin osa on aivan kelpo tavaraa, eikä pahimimpia ääripäitä ole tässä tapauksessa tarvinnut julkituoda.

En ole ikinä erityisemmin tykännyt Taiteilijaelämää-biisistä. Ilmeiseksi satiiriksi tarkoitetut ”huumeidenveto”-lyriikat taisivat monelle mennä hieman yli, ja itsellenikin jäi biisistä aikanaan jotenkin vaivaantunut olo. Sitä paitsi, mitä helvettiä se Melleri siellä oikeasti merkittävien taiteilijoiden seassa teki?

Toinen Hitit-koosteella oleva biisi jota en voi sietää, on yhdessä pikkuveli Ilkan, A.W. Yrjänän ja Kalle Aholan kanssa esitetty Pop-musiikkia. Tämänkin tarkoitusperät (hauskanpito?) ovat jääneet minulle erittäin hämäriksi ja itse kappalehan on pahinta laatuaan olevaa keskikalja-rokkia. Olisi kyllä saanut jäädä tekemättä, saattaa miettiä jopa Ismo itse.

Eipä nyt kuitenkaan haukuta enempää. Hitit-levyltä löytyy myös monia hienoja hetkiä. Extaasiin on aina mielestäni ollut yksi Alangon parhaita biisejä ja vastoin varhaisempaa käsitystäni se on myös kestänyt aikaa hyvin, kuullostaen yhä yllättävän tuoreelta. Ihan se ykkös-suosikkini lienee kuitenkin Kriisistä kriisiin, jonka dynamiikka ja harvinaisen osuva teksti toimii kuin klassikossa ikään. Biisissä on muuten erittäin hienoja ja oivaltavia kitaraujelluksia, jotka sopivat tunnelmaan kuin nakutettu.

Hitit 1989-2001 on melko yllätyksetön ja nopealla kädellä sutaistun oloinen kokoelma. Onneksi se tärkein, eli sisältö on täyttä tavaraa. Loppuun asti toki tuttua, mutta eiköhän tällä muutama uusi fani houkutella.