Skymning: Machina Genova

Blackend/Plastic Head

Ruotsalainen Skymning on ryhmä joka ei tee kahta samanlaista levyä peräkkäin. Edes pysyminen samassa genressä ei ole mitenkään välttämätöntä tälle nelihenkiselle outoudelle, joka tämän levyn tiimoilla on päätynyt jonnekin industrial metallin ja electro-rockin välimaastoon. Skymning on omaksunut uuden koneistetun tyylinsä niin voimakkaasti, että soittajatkin ovat tässä huumassa siirtyneet käyttämään taiteilijanimiä. Nyt oikean kanavan kitarasta (luit oikein!), osasta bassottelua sekä laulusta vastaa The Antichrist. Vasemman kanavan kitaran hoitaa puolestaan The Architect. Rytmiryhmästä rumpupallilla istuva henkilö tottelee tätä nykyä hellittelynimeä The MadMachine ja toverinsa basson varressa on tietenkin The Mechanic. Että näin.

Skymningin rujoon elektroniseen mättöön on napattu jonkin verran aineksia suoraan tanssilattioilta ja hieman enemmän industrialin raskaamman siiven pioneereilta. Ainakin Ministry on mainittava selvänä innoituksen lähteenä, ja jotenkin on sellainen olo että myös Murder Inc. on jossain vaiheessa löytynyt ainakin jonkun jäsenen stereoista. Vokalistin jatkuva huutolaulu saa massiivista tukea kummankin kanavan kitaroista, jopa siinä määrin että teho alkaa kääntyä tappioksi. Rytmiryhmän kikkailut ovat piristäviä ja esimerkiksi Swallow The Holy Piss sekä Riot Revelation/Club Monroe (mitä nimiä...) raitojen viehätys rakentuu pitkälti näiden temppujen varaan. Ilkeästi vinkuvan kitaran varassa roikkuva Bubblegum Generation nousee myös esille muuten turhan harmaasävyisestä massasta.

Skymning on vienyt kokeilunsa todella pitkälle rockin, electron ja metallin epämääräiselle ei-kenenkään maalle. Nyt kokonaisuus muodostuu pidemmän päälle kovin raskaaksi ja yksisyiseksi, sekä suoraan sanottuna paikoin melko tylsäksikin. Vaarana tällaisessa crossover-touhussa on aina menettää kaikkien puolien kiinnostus, mutta kaippa The soittajat tietävät mitä tekevät – jos nyt edes välittävät kenenkään muun mielipiteistä.