Locomotive

Before The Dawnin debyytti on yksi suomalaisen alakulometallin virstanpylväistä, rikollisen vähälle huomiolle jäänyt tarttuva ja tunnelmallinen täsmäveto. Tyylikkääseen sydänverihuntuun (ts. eleettömän punaisiin kansiin) puettu uutukainen jatkaa bändin evoluutiota tavalla, jota ei edelleenkään sovi moittia. Biiseistä pääasiassa vastaavan Tuomaksen örinäosuuksissa on aivan uudenlaista painokkuutta ja myös ensimmäisen levyn yhteydessä pettänyt miksaus on hoidettu kuntoon. Albumin avauskaksikko Heaven ja Seed käynnistää pelin jotakuinkin täydellisesti ja etenkin Seedin kertosäkeen yksinkertaisella tavalla nerokas kertosäe hivelee tunnereseptoreita.

4:17 am ei ole kuitenkaan aivan niin vastustamaton kokonaisuus kuin toivoin. Kappalemateriaalia ei voi missään nimessä pitää tasapaksuna, mutta se kaipaisi ehdottomasti enemmän vaihtelua ja mielenkiintoisempia variaatioita. Vallankin lupaavaa kahden laulajan reserviään Before The Dawn käyttää enemmänkin ennalta-arvattavasti kuin kaikkea sen potentiaalia hyödyntäen. Ei kunnianhimoinen yhtye liian helpolla itseään päästä, pikemmin tuntuu kuin se ruoskisi itseään liiankin ponnekkaasti. Levy kuulostaa ajoittain pelottavan tukahtuneelta, ja ilman happea syövereitä luotaavakin taide näivettyy.

Before The Dawnin kokonaisnäkemys ja ennen kaikkea omistautuminen ovat kuitenkin sellaisella tasolla, ettei kakkosalbumin hienoista notkahdusta voi pitää kovinkaan vakavana uhkana bändin kehitykselle. Yhtyeellä on selkeästi oma maailmansa ja Katatonian perillisten joukossa se on ehdotonta kärkeä, semminkin kun melodiat ovat järjestäen sekä kauniita että vahvoja.