Ruoko: Viimeinen virhe

Kolmimiehinen juuribluesyksikkö Ruoko on käyttänyt lähemmäs kymmenvuotisella urallaan nähtävästi myös nimiä Reed (jolloin laulukieli oli englanti ja meininki stoneria) ja Raato (, joka taas tulkitsi Tuomari Nurmiota). Jo kesällä 2002 julkaistu Viimeinen virhe –kiekko odottaa hivenen pidempää seuraajaansa kuluvana vuonna, joten on hyvä käydä tämäkin kolmen kappaleen tuotos läpi, kun vielä ehtii. Se on nimittäin ihan tutustumisen arvoista.

Kitaristi Panu Paunosen tupakansavuisesti kähisevä laulutulkinta on levyn antoisinta puolta, ja etenkin hyvin suomalaiskansallinen kirves heilahtaa –tyyppinen tarina Viimeinen virhe vakuuttaa. Hivenen Nurmiota muistuttava meininki kertoo tylyn tarinan viimeisen rajan ylittämisestä, jolloin käydään hakemassa kirves saunan alta ja sitten ruumista avantoon. Biisi riimittelee mukavasti, tahti on mukavan rauhallinen, vaikka tarina eteneekin koko ajan ilman turhia voivottelutaukoja. Jyrisevästi kitaralla rohiseva Takaisin alkuun voisi olla sitten sen avantoon upottamisen jälkeinen mietintä, että mitäs nyt? Vastauksen antaa sitten Jos toi joki ois viinaa, johon sitten tekis mieli sukeltaa. Savuisen saluunan tunnelmissa junnaavan bluussin maailmassa kelpaa nyökkäillä rauhalliseen tahtiin, mutta päätösbiisin helppo viinaläträysratkaisu vastauksena ongelmiin on jo vähän liian suota, kuokkaa ja Jussia meikäläiselle. Sopii kyllä kieltämättä musiikkiin.