Swan Lee: Swan Lee

GoGo Records

Tanskalaiselta Swan Lee -orkesterilta kesti lähes kolme vuotta tehdä jatkoa erityisesti kotimaassaan huikean menestyneelle Enter -debyyttilevyllensä (2001). Odotus kuitenkin palkitaan, sillä esikoislevyllä herätetyt lupaukset lunastetaan tällä nimettömällä kakkoslevyllä. Laulajatar Pernille Rosendahlista on tällä välin kasvanut entistä kyvykkäämpi ja rohkeampi tulkitsija, ja musiikkilehtien kansiin mallikkaasti kelpaava rock-diiva.

Vaikka kriitikot ja ostava yleisö ylistivätkin Enter -levyä, ei se kotimaataan kauempana herättänyt yhtä suurta huomiota. Tosin lämmittelybändin virka pikkuhiljaa sammuneen Sueden kiertueella ja keikat suurilla eurooppalaisilla festivaaleilla antoivat aihetta odottaa isompaakin menestystarinaa. Nyt on kolmikon panokset korkeammalla ja on aika saavuttaa laajempaakin maantieteellistä suosiota. Hyvin on ainakin tähän asti sujunut, sillä musiikkivideo kappaleesta I Don't Mind on ollut MTV Nordicin tehosoitossa, ja muukin musiikkimedia on pikkuhiljaa ottanut yhtyeen omakseen. Mikäs siinä, Swan Lee on hieno yhtye ja Swan Lee on paikoittain jopa erittäin hyvä albumi.

Swan Leen Enter-levyn menestys valoi uskoa muihin tanskalaisiin indie-yhtyeisiin, ja sillä aikaa, kun Swan Lee on pikkuhiljaa kypsytellyt omaa lahjakkuuttaan, ovat heidän maanmiehensä saavuttaneet menestystä maailmalla: muun muassa Mew, The Raveonettes, Kashmir, Junior Senior ja Baby Woodrose (ja muut Bad Afron julkaisemat mainiot levyt) ovat löytäneet yleisönsä ja saaneet osakseen mainetta ja mammonaa (no ainakin henkistä pääomaa). Musiikinkuluttajat ja kriitikot ovat pitäneet lähes kaikesta pop-, rock- ja indie-musiikista, mitä Tanskasta on viime aikoina tullut. Nyt on sitten Swan Leen vuoro, enkä näe mitään estettä sille, etteikö mahdollisuus kansainväliseen suursuosioon olisi mahdollista.

Swan Leen toinen levy kuulostaa ajoittain hyvinkin paljon The Cardigansin Long Gone Before Daylight -albumilta. Levy on nauhoitettu tuottaja Per Sundingin kultaisen kosketuksen avittamana Malmön legendaarisilla Tambourine -studioilla Ruotsissa (samoin kuin The Cardigansinkin edellinen levy) ja tuotantojälki on erittäin onnistunutta. Paikoin kuljetaan hyvinkin tarttuvissa up-tempoisissa pop-tunnelmissa ja välillä hiljennytään hartaisiin sinfonisiin sävyihin koristeltuihin rakkauslauluihin.

Hetkittäin Pernille Rosendahlin särkyvä ja persoonallinen ääni tuo mieleen edesmenneen brittiläisen Catatonian sooloilevan Cerys Matthewsin ja välillä Ruotsin uuden indie-prinsessan Marit Bergmanin. Levyllä on samanlainen maanläheinen ja kaunis tunnelma kuin The Cardigansin Long Gone Before Daylight -albumilla. Ihan You're The Stormin kaltaista kaunokkia ei levyltä löydy, mutta taso pysyy korkealla alusta loppuun saakka. Pernille Rosendahl ei kuitenkaan kiilaa henkilökohtaisella listallani ihanaisen Nina Perssonin ohi. Ai niin, ne muut trion jäsenet ovat kitaristi Jonas Struck ja rumpali Emil Jorgensen. Joka tapauksessa ja ennen kaikkea Swan Lee -levy on täynnä hyviä popkappaleita, ja se kait on popmusiikissa tärkeintä.