Mikael H.: Sounds Like Siberia

Powertool Records

Sounds Like Siberia on aivan erinomainen levy. Mikael Hakkarainen on nuori helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä-multi-instrumentalisti-äänittäjä-tuottaja ja tämä on hänen debyyttilevynsä. Sitä on vaikea uskoa, koska albumin musiikki kuulostaa erittäin valmiilta. Vaikka Mikael Hakkarainen onkin kirjoittanut kaikki laulut, ja vastaa enimmäkseen levyn tuotannosta sekä lukuisista eri instrumenteista, soittaa levyllä kuitenkin bändi: Mikael Hakkarainen ja Siperialaiset kuulostavat erittäin hyviltä.

Levyllä laulavat ja soittavat muun muassa Treeballista tuttu Astrid Swan ja Latebirdsista, soolourastaan ja monesta muusta yhteydestä tutuksi tullut Markus Nordenstreng. Mikael Hakkarainen on itsekin soittanut Treeballissa sekä Fellow Bonelite- ja Fluff -nimisissä kokoonpanoissa. Mikaelilla on veljensä Tuomas Hakkaraisen kanssa lisäksi So Lee -niminen orkesteri, ja myös hän soittaa levyllä. Levyllä soittavat lisäksi Aki Lehtinen, Risto Tiittula, Rella Riikonen ja Eve Leventer. Sillä ei ole merkitystä kertooko tämä enemmän pääkaupungin popparipiirien pienuudesta vaiko siitä, että lahjakkaat ihmiset vetävät puoleensa lisää lahjakkuuksia. Omien sanojensa mukaan levy on "rehellisten ihmisten tekemää rehellistä musiikkia, jonka laulut kertovat todellisesta elämästä". Kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta siihen voi helposti yhtyä. Mikael H.:n musiikki on maanläheistä, kotikutoista, kaunista, tunteikasta, enimmäkseen akustista, hiukan alt.country- ja folk-henkistä lo-fi/indie-poppia/rokkia. Sounds Like Siberia on täynnä loistavia koukkuja ja sävellyksellisiä ideoita, laulut ovat pullollaan nyansseja, jotka pakottavat keskittyneeseen kuunteluun. Levy palkitsee kuuntelijansa ja saa painamaan soittimen play-nappia yhä uudestaan ja uudestaan.

Mikael Hakkarainen on opiskellut musiikin tuottamista ja äänittämistä Aucklandissa asti, josta lienee peruja levytyssopimus Uusi-Seelantilaisen Powertool Recordsin kanssa. Levy-yhtiön mukaan Mikael H. on "eklektistä musiikkia talvisesta pohjoisesta" eli monista lähteistä ammentavaa musiikkia: levy on varsinainen runsauden sarvi rikkaita ideoita ja kauniita sävelmiä. Albumin materiaali tehty jo vuosina 1999-2001, mutta julkaistaan vasta nyt. Kuten Hypnomenin Pekka Laine taannoin totesi Kitarama -radio-ohjelmassaan: jos Mikael H. olisi jostain muualta kuin Suomesta, hänen musiikkinsa olisi varma menestys. Ei voi olla kuin samaa mieltä. Brittiläinen musiikkilehdistö olisi polvillaan ja Mikael H. kiertäisi maailmaa yhdessä Damien Ricen, I Am Klootin, Ed Harcourtin, Turin Brakesin, Eelsin ja Lambchopin kaltaisten artistien kanssa.

Mikael H.:n perinnetietoisessa musiikissa ovat tavallisten rokkisoitinten lisäksi merkittävässä osassa viulu, sello, mandoliini, banjo ja perkussiot. Välillä seikkaillaan hyvinkin juurevissa tunnelmissa: Dying To Rock päättyy erittäin bluegrass-henkiseen soitantaan. Haikea World Is Leaving herkistää paatuneimmankin popparin ja järkyttävän kauniissa When I Will -kappaleessa kuuluu kaikuja edesmenneestä Elliott Smithistä. My Old Mind keinuu bossa novamaisesti ja Sunny Day hiukan muita rosoisemmin. Päätöskaksikko Sometimes Loneliness ja Usually Loneliness päättävät kauniisti tämän kauniin levyn. Levyä kuunnellessa käy välillä mielessä Beckin upea Sea Change, The Cardigansin Long Gone Before Daylight tai The Jayhawksin hieno Rainy Day Music, sekä Wilco ja Nick Drake. Vaikka Mikael H. ajoittain herätteleekin mielikuvia muista artisteista, jotka ovat kauttaaltaan erinomaisia, on hänen musiikkinsa kuitenkin jollakin tavalla vaikeasti määriteltävää. Muistumat muista artisteista eivät yhtään vähennä tämän levyn musiikillisia saavutuksia, vaan ne kertovat pikemminkin omasta levyhyllystäni. Sounds Like Siberia on ajatonta, uniikkia ja laadukasta musiikkia, jossa perinnetietoisuus kohtaa omalaatuisuuden ja herkkyyden jännittävällä tavalla.