Rite: The Creep Had It Coming Part 1

Multiplatinum records

Rite riffittelee tällä viiden biisin minillä vielä debyyttikokopitkäänsäkin jyhkeämmin. Kokonaisuudessaan soundia on tarkistettu jonkin verran metallisempaan suuntaan ja musta huumori puskee sanoituksista entistä selvemmin esille. Muilta osin levyyn pätevätkin sitten periaatteessa aivan samat argumentit kuten debyyttiin, joten keskityn tutkailemaan yksittäisten kappaleiden herättämiä vaikutelmia. Funeral Scenesin johtoriffi avaa pelin muhevasti, kunnon "sikarokkina" - mihin ilmeisesti levyn kansikuvakin ohimennen viittaa. Biisissä on myös niin tarttuva ja yksinkertainen kertosäe, että sitä voisi hoilata mukana viidentoista promillen humalassakin.

Kakkosena on vuorossa Firetrap, joka laskettelee alussa uhkaavan odottelevasti ennen todella raskasta, varsinaista säkeistöosaa. Rapiat kolme minuuttia kellottava kappale meinaa hyytyä loppua kohden, mutta pelastuu vain pari kertaa annostellulla riffinpuolikkaalla. Bodybag Boogie on hivenen vaatimattomampi, pelkästä energiasta elävä pyyhkäisy. 665 And Counting laskee ihmiskunnalle madonlukuja - ja tuskin alaspäin. Pelin päättää Darker Than Black, joka on herkkä ja kaunis tuutulaulu perheen pienimmille...no ei, sitä samaa Entombedin ja Motörheadin sukuista tuimisteluahan sekin on. Ja hyvä niin.

Mini-cd-formaatti palvelee Riten tarkoitusperiä erinomaisesti, tällaisenaan koko paketin voi nauttia kerralla ilman uhkaa puutumisesta. Myös Jarkko Laatikaisen pörheä murina on debyyttiä vankempaa tekoa.