Leaves Eyes: Lovelorn

Napalm

Tässäpä onkin kerrassaan mielenkiintoinen uusi debytoija. Yhtye Leaves’ Eyes kun on sama asia kuin Theatre Of Tragedyn entinen laulajatar Liv Kristine Espenaes Krull ja Atrocity niminen saksalaisyhtye yhdistettynä. Tyylinä on (luonnollisesti) melodinen goottirock jossa heleä naislaulu vuorottelee möreän miesäänen kanssa. Leaves’ Eyes jatkaa siis suurin piirtein siitä missä Theatre Of Tragedy oli Cassandra ja Image EP:ittensä aikoihin, vaikka tosin nyt kuljetaan reippaasti kevyemmissä ja popahtavimmissa sfääreissä.

Pitkäsoiton kymmenen kappaletta muodostavat mukavan auringonpaisteisen retken kevyemmän goottirockin maailmoihin, lyriikoidenkin heijastellessa pääosin positiivisia kokemuksia sekä rakkauden ikuista ihanuutta. Etenkin singlekappaleeksikin valittu Lovelorn on jo lähellä Keski-maan haltioiden musisointia, mikä ei ole mielestäni vaihteeksi lainkaan hullumpi asia. Siinä missä Theatre Of Tragedy on viime vuosina vain lisännyt ja lisännyt koneiden osuutta jäävät ne tällä levyllä selvästi taustalle elävien soittimien sekä etenkin laulun noustessa pääosaan.

Sävellykset ovat yllättävänkin ilmavia ja raikkaita kun eteentuotu laulu saa riittävästi tilaa ympärilleen. Vain hetkittäin äänivallit nostatetaan huippuunsa, ja silloinkin sovitukset pitävät huolen siitä ettei lopputulos ole missän nimessä täynnänsä tavaraa. Tämänkaltainen ”säästeliäs” soitto onkin jotain mitä gootti-piireissä ei yleensä ymmärretä kun jokainen sävellys muuttuu keskiaikaisen katedraalin kokoiseksi. Tästä todellisesta edistysaskeleesta kohti yksinkertaisempaa, ja samalla huomattavasti tehokkaampaa ilmaisua pisteet Leaves’ Eyesille.

Niin siinä vain kävi, että Liv Kristine onnistuu uusine bändeineen pesemään vanhan ryhmänsä viimeiset tuotokset puhtaasti. Kun TOT on jäänyt jumiin omiin cyber-maailmoihinsa Leaves’ Eyes on löytänyt jo aikaa sitten keväiset kukkaniityt ja iltaruskossa kylpevät linnanmuurit. Taidanpa liittyä jälkimmäisten seuraan ja lähteä katsastamaan josko illalla linnan pääsalissa pidettäisiin kenties riehakkaat pidot...