Rage of Achilles

Paljastaa joka kerran jotain uutta, avautuu jokaiselle yksilöllisenä, yllättää ajatuksellisella ja konkreettisella kerroksellisuudellaan. Joku jopa saattaa yhtyä näihin esimerkkikriteereihin, joita taiteelle asetan. Joku ei. Turku-Helsinki-Lavia -akselilla toimivan Fall Of The Leafen uusin, Volvere tavoittaa montakin noista kriteereistä. Bändin neljännen albumin vahvuus on juuri monimuotoinen kerroksisuus. Ykköskitaran ja laulajan vetämät biisit eivät mainittavan merkittävää eroa toisiinsa tee. Metalliset, progressiiviset ja kiviset ainekset paiskaavat kättä kuuden miehen käsittelyssä tavalla, joka jättää ensimmäisellä kuuntelukerralla ihmettelemään levyn yksipuolisuutta. Kyllä, levy on enemmänkin monumentaalinen kokonaisteos kuin loistavista hittiaineksista koostettu palapeli. Palasina levy ei palapelin lailla näyttäydy koko komeudessaan, vaan vaatii sen viimeisenkin palan paikalleen sijoittamisen. Kokoamiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa. Ja vain nyt kaupan päälle erikoistarjouksena mainio lisäetu: Lopputulos paranee joka kokoamiskerralta!

Kuten mainittua, elementtien moninaisuus on levyn kivijalka. Laulaja Tuomas Tuomisen vokalisointia ei liiemmin ole yritetty nostaa raskaan poljennon suosta. Sen sijaan sitä on sävytetty hienoisella kaikuefektillä. Onnekseen ovat pitäneet linjan läpi levyn. Homma nimittäin toimii. Vokaalit on pidetty suurimmaksi osaksi melodisella linjalla; vain muutamissa kohdissa kuullaan Tuomaalta varsinaista huutoa. Hienoisesti erottuu kerroksisuudesta myöskin Jussi Hännisen kitarointi. Säveltäjän ominaisuudessakin toimiva Hänninen on saanut kitaroiden dialogin toimimaan.

No kuten saattaa arvata, on tälläkin levyllä niitä mustia - tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa valkoisia - lampaita. Ei silti montaa. Guilt Threat jää melko mitään sanomattomaksi muuhun satoon verrattuna. Biisi jumittuu valitettavasti ensimmäisen säkeistön toistamiseen. More Like A Situationin kunnianhimo on myös unohdettu, tyydyttäessä vetämään biisi toistavan kitarateeman perässä. Mainittavanarvoisia paloja levyllä ovat muiden muassa loistava aloitus A Waiting Room Snap sekä rajumpaa meininkiä tarjoava Pillar Of The Sun.

Kokonaisuutena katsottuna omaleimainen ja hieno levy, joka kannattaa tsekata genren kuuluessa mieltymyksen kohteisiin. Sijoittamisen kannalta katsottuna: Turha odottaa pikaista rikastumista. Tämä on näitä pidemmän aikavälin sijoituskohteita. Ja eikös se musiikissa ole aina positiivista?