Lou Reed: Animal Serenade

Sire / Reprise

Ryppyinen mies Lou Reed suututti sekä faneja että kriitikkoja viimevuotisella The Raven-albumillaan. Reediä itseään vastaanotto tuskin yllätti, mies on ollut ryppyinen jo hyvinkin kaksikymmentä vuotta ja suututtanut musiikin ystäviä vielä toiset kaksikymmentä vuotta lisää. Los Angelesissa viime vuonna taltioitu Animal Serenade-livetupla lienee nyt sitten se lepyttely-yritys, eikä huono yritys olekaan. Epätasainen, kuten Reedin tuotanto ennenkin, ja kasvot, mutta paikalle vaivautuneille varmasti rahan arvoinen ilta.

Keikkapaikka The Wiltern on pieni ja intiimi, ja paikalla on tunnelmasta päätellen lähinnä ikifaneja ja kalakavereita. Yleisö kuuntelee kiltisti Reedin pariminuuttisen egonpönkityspuheen, jonka levyltä olisi aivan mainiosti voinut jättää pois. Bändillä kuluu parin biisin aika lämmitellessä, kunnes Men of Good Fortune muistuttaa kaikille, miksi Lou Reed on hyvä jätkä. How Do You Think It Feels jatkaa erinomaisen energisenä, Reed intoutuu ravistelemaan kitarastaan hieman soolon tapaistakin. Energiaa on ilmeisesti hiukan liikaakin, sillä kahdeksan minuutin mitta on biisille levyltä kuunneltuna liikaa. Ymmärrettävästi vanha mies kaipaa lepoa moisen suorituksen jälkeen, ja uskomattoman hiljaa ja hauraasti soitettu Vanishing Act on rauhallisuudestaan huolimatta yksi albumin ja keikan kohokohdista. Taso pysyy korkealla tuplan ensimmäisen levyn loppuun, vaikka Velvet Underground-klassikko Venus in Furs olisi kyllä ansainnut Reedin laiskan mutinan sijaan kunnollisen tulkinnan.

Tuplan toisella levyllä vanhaa VU-materiaalia on enemmän, ja taso laskee edelleen. Sunday Morning vedetään läpi laiskasti vanhasta muistista ja reipastettu All Tomorrows Parties soi epäilyttävän hilpeästi, mikä toki tuo ripauksen lisää mielenkiintoa. Keikan lopussa Reedin nykyisen bändin toinen vokalisti Antony laulaa karmaisevan version Candy Saysistä ja vihoviimeisenä palana kuullaan vielä se yleisön kaiketi eniten odottama klassikko Heroin, joka saa sitten Reedinkin lopulta antamaan parhaansa, ja tuloksena on upea päätös ryppyiselle keikalle.

Kuuntelukokemuksena Animal Serenade on kuin käynti erinomaisella hammaslääkärillä. Ammattitaitoa löytyy, ja kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti välillä sattuu lujasti, ja puudutuksen käyttö on siksi tarpeen. Toimituksen jälkeen olo on kaikesta huolimatta todennäköisesti parempi kuin se oli ennen. Kukaan tuskin pitää kaikesta Lou Reedin tuotannosta, ja kukaan tuskin pitää Animal Serenadesta täysin varauksetta. Mutta kaikkien on syytä kokeilla.