The Eternal: The Sombre Light Of Isolation

Firebox

Vuosi 2003 toi tullessaan kuoleman Cryptal Darkness nimiselle australialaiselle doom-b�ndille, mutta tuon tarinan p��ttyminen saattoi alkuun The Eternalin matkan. Savun viel� noustessa raunioista ��nitti t�m� �uudestisyntynyt� ryhm� ensimm�isen demonsa ja nyt, vajaa vuosi my�hemmin ollaan tilanteessa jossa yhtyeen debyytilevy on saatettu maailmaan.

The Eternalin levyn saatteessa b�ndin musiikki m��ritell��n melodiseksi doom metalliksi. Totta joka sana, sill� melodista ja harmonista ryhm�n metalli totta tosiaan on, mutta lis�ksi selv�sti l�sn� olevat goottirock vaikutteet olisi syyt� lis�t� m��ritelm��n. Laulaja/kitaristi Mark Kelson aiheuttaa ��nell��n jatkuvia flashbackeja kymmenen vuoden takaiseen Paradise Lostiin, niin paljon herra ��nelt��n ja laulutyylilt��n muistuttaa v�lill� Nick Holmesia. Etenkin herk�sti tarttuva Down saa ep�ilem��n vahvasti josko Nick olisi kuitenkin k�ynyt vierailemassa studioilla... My�s s�vellykset ovat hetkitt�in runsaammanpuoleisesti velkaa kadotetun paratiisin vastaaville ja toinen vaivatta esiin nouseva nimi on se kaikkivoipa Anathema, ja etenkin ryhm�n vanhempi tuotanto. Sanoitukset keskittyv�t, kuten arvata saattaa, suurimmaksi osaksi siihen tuttuun parisuhdeproblematiikkaan. V�lill� kerronta k�ykin jo niin ahdistavaksi ett� tekisi mieli ottaa laulajaa hartioista kiinni ja ravistella kunnolla, eih�n asiat nyt noin huonosti voi olla ihan kaiken aikaa � eih�n?

Levyn ehdottomaksi helmeksi nousee jo edell� mainittu Down, jonka hittipotentiaali on todella mittava. My�s p��t�ksen� kuultava All Hope Lost sek� A Cruel Misfortune erottautuvat edukseen, mutta aivan liiaksi on mukana viel� puolitehoistakin tavaraa. My�s liian monta kertaa mieleen nousee selkeit� kuvia aivan toisista ryhmist�, mik� ei ole koskaan hyv� asia. Hyv�� melodista perusdoom-goottimetallia, ja jos/kun ryhm� l�yt�� paremmin oman tyylins� saattaa siit� l�yty� aineksia viel� vaikka mihin. Pistet��n poppoo tiukkaan seurantaan.