Blonde Redhead: Misery Is A Butterfly

4AD

Blonde Redhead on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt mittavan uran. Vähitellen marginaalista lähemmäs keskitietä kulkenut kolmikko on saanut nauttia useiden muusikkokollegojen ja kriitikkojen vuolaista kehuista, mutta suuren yleisön silmissä bändi on aina ollut näkymätön. Matalan profiilin luominen on varmasti ollut myös tarkoituksellista, sillä Blonde Redheadin lähtökohdat musiikin tekemiseen ovat jotain muuta kuin tarttuvia kertosäkeitä.

New Yorkissa 90-luvun alkupuolella perustettu yhtye on teoksissaan luottanut minimalistiseen, hieman itämäistyyliseen ilmaisuun. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että bändin pääasiallisena vokalistina toimiva Kazu Makino on japanilaista syntyperää. Kolmikon täydentävät italialais-kanadalaiset Pacen kaksoset, Amedeo ja Simone, joten varsin kansainvälisestä ryhmittymästä on kyse. Kahden vokalistin käyttö yhdistettynä viiltävään kitarointiin on joissain yhteyksissä leimattu silkaksi Sonic Youthin apinoinniksi, mutta bändin ensimmäinen 4AD-yhtiölle tehty levy ei kopioi ketään. Vuonna 2004 Blonde Redhead työstää melodista, ei aivan kivuttomasti nieltävää, mutta varhaiseen avantgardeen verrattuna suhteellisen helppotajuista musiikkia.

Yksinkertaistaminen on tehnyt hyvää, vaikka samalla se paljastaa miten ohuilla korteilla bändi pelaa. Misery Is A Butterflylta löytyy periaatteessa vain kahdenlaisia kappaleita (laulajasta riippuen) – ja niitä kaikkia siivittää unelias tunnelma ja jousisovitukset. Kazu Makino on tulkitsijana huomattavasti kireä-äänistä Amedeo Pacea ilmeikkäämpi, joten hänen esittämien kappaleiden pariin palaa mielellään uudestaankin.