Ash: Meltdown
Julkaistu: 26.05.2004
Arvostelija: Miika Jalonen
Infectious
Edellisen kerran Ash ilahdutti kesän 2001 kynnyksellä. Free All Angels -albumi ja vallankin sen yhtä aikaa haikea ja eeppinen esikoissingle Shining Light käännyttivät puolelleen lukuisia myöhäisherännäisiä, minut mukaanlukien. Aiemmin olin sivuuttanut yhtyeen sen muutamien heikkouksien perusteella, vaikka fanin näkökulmasta nuo ominaisuudet ovat aivan yhtä olennaisia kuin Ashin vahvuudetkin. Ensisijainen kompastuskivi on Tim Wheelerin ääni, joka tulee todennäköisesti aina kuulostamaan yksinuottisuudessaan siltä kuin 15-kesäinen poikaviikari kinuaisi viikkorahoja. Wheeleriä olisi vain melko hankala vaihtaa, sillä biisienkirjoittajana hämmästyttävän logaritmisesti kehittyvä nuorukainen on bändinsä sielu. Toinen ongelma on se, että Ashin määrittävimmän piirteen, vaivattomuuden, saattaa erehtyä tulkitsemaan huolimattomuudeksi.
Meltdown tuo Ashin repertuaariin paljon uutta. Albumin kansikuvien tulimerestä nouseva feeniks-aihio sopisi ehkä paremmin Dungeons & Dragonsiin jämähtäneelle hevibändille, mutta se antaa myös viitteitä Ashille poikkeuksellisen raskaista soundeista. Levyn toinen single Clones onkin melkein nu metalia. Suoraviivaisen toteutuksen ohella jotkut melodiat ovat jopa Ashin asteikolla kesäisiä ja ilakoivia. Virkeän lopputuloksen perusteella voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Ashissa soittaminen on mukavaa! Yhtyeestä ei olekaan lähtenyt yksikään jäsen koko sen olemassaoloaikana. Nämä Star Warsia ja muuta populäärikulttuuria ihailevat nuoret tuskin piittaavat pätkääkään, vaikka joku perehtymätön ja/tai tosikko pitäisikin yhtyeen viestiä pinnallisena. Voimakkaan ja tarttuvan rockin esittäjänä Ash alkaa kohta olla ilman haastajia - vallankin kun muistaa, että Irlannin hurjat ovat vielä reilusti alle kolmekymppisiä ja takana on jo viisi levyä.
Kommenttien keskiarvo:
