Julkaistu: 26.05.2004
Arvostelija: Jari Jokirinne
XL
Young Heart Attack-bändi luokittelee itsensä seuraavasti: “Haluamme tehdä musiikkia, jonka tahdeissa teini-ikäiset tahtovat menettää neitsyytensä”. En tiedä onko bändin toive testattu käytännössä, mutta olisihan se varsin virkistävää kuulla karvanoppa-corolloissa ikuisen eurohumpan sijasta Young Heart Attackin kaltaista rokinräimettä. Bändi antaa samalla tarpeellisen oppitunnin kaikille meille, jotka välillä suhtautuvat populaarimusiikkiin liiallisella järjellä. Eihän aivoilla ole rockin kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on lähinnä munien ja sydämen yhteistyöstä.
Asennepuoli on Young Heart Attackilla kunnossa, mutta entäpä kappaleet? Onko Mouthful Of Love pelkkää tyhjää pullistelua vai löytyykö biiseistä pureskeltavaa myös kuherruskuukauden jälkeen? Valitettavasti taidan kääntyä ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan. Y.H.A. on pystynyt puristamaan pariin kappaleeseen kaiken energiansa, mutta tähän jälkeen on kovin hiljaista. Nopean tyydytyksen tunteen kaikottua levy alkaa maistua jo pahasti käyneeltä. Tässä vaiheessa mieleen iskee ristiriita; ”täytyykö kaikkien levyjen edes olla ns. pitkän juoksun levyjä? Eikö sekä pikaruualla että gourmeella ole paikkansa tässä maailmassa?”. Mouthful Of Lovesta ei nimittäin saa vuosien kulutusta kestävää klassikkoa väkisinkään. Ja kyllähän niihin hampurilaisiin ja pizzoihin tulee itsekin aika ajoin sorruttua.
Young Heart Attack pelaa vahvasti tässä ja nyt - parin vuoden päästä tuskin kovinkaan moni bändiä enää muistaa. Sen simppeli resepti on ajaton, mutta tyylikeinot peilaavat orjallisesti aikaamme. Merkittäköön aikakirjoihin; vuonna 2004 rockmusiikin puhtain ilmentymä oli Young Heart Attack-yhtye ja heidän pitkäsoittonsa Mouthful Of Love.
