Julkaistu: 23.05.2004
Arvostelija: Mika Roth
Sound Riot
Ruotsista ponnistaa tätä nykyä rankempaa metallia tykittäviä ryhmiä käytännöllisesti katsoen joka kylästä. Kun vanhojakin tekijöitä näiltä kunnian kentillä silti löytyy riittämiin on taistelu elintilasta todella kovaa. Yksi uusimmista haastajista on yhtye joka on lyhyen historiansa aikana kantanut jo kolmea eri nimeä. Uran ryhmä aloitti Rage Anthemina kunnes kutsumanimi vaihtui muotoon Wargasm. Toisen promon äänityksen jälkeen nimi kääntyi muotoon Vicious, joka näyttääkin jäävän nyt pysyväksi kutsumanimeksi.
Melkoisen teknistä death/thrash keittoa tässä nytkin hämmennetään, tosin mukaan on livahtanut normaalia enemmän melodiota painotuksen ollessa muutenkin lähempänä thrashia. Ryhmän ainoa aiemmin jonkun asteista mainetta niittänyt jäsen on vokalisti Henrik Wenngren, jonka joku tarkkamuistinen saattaa yhdistää Skyfire nimiseen orkesteriin, joka on muuten aivan näinä päivinä julkaisemassa myös uutta levyänsä.
Vicious on saanut studioon joitain mielenkiintoisia vierailijoita, kun vokaaleihin on haettu apuvoimaa Carnal Forgen Petri Kuusiston, Godhaten Tony Freedin sekä Lost Soulsin Magnus Södermanin suunnasta. Tämä on myös hyvin mielenkiintoista sillä ainoastaan Freed on varsinaisesti vokalisti, kun taas Kuusisto ja Söderman vastaavat omissa yhtyeissään lähinnä kitaranrevityksestä. Lieköhän apua siis saatu myös kuusikielisten hallitsemisessa ja niillä hallitsemiseen? On asia sitten niin tai näin, sekä kitarat että vokaalit hoidetaan Viciouksen debyytillä tyylillä kotiin. Vokalisointi on sitä tuttua käheää karjuntaa, jossa pääpaino on voimalla tulkinnan jäädessä lapsipuolen asemaan. Riffejä ja melodioita luodaan joka biisiä varten kitaroilla tuhottomia määriä, eikä tulos ole lainkaan hullumpaa. Vaikka genren kliseet välillä hieman vaivaannuttavat on työstö pääosin rikasta ja vaihtelevaa.
Svedu-metallia jos mitä riittää maailmassa yllin kyllin, mutta kyllä Vicious oman tonttinsa metallin taistelutantereilla ansaitsee ainakin tämän debyytin perusteella. Ideoita tuntuu riittävän joka raidalle, eikä heikkoa kohtaa levyltä tunnu löytyvän. Vielä kun saataisiin hieman lisää terää koko kokonaisuuteen niin sen luulisi olevan siinä, ja onhan se nytkin jo lähellä.
