Karmageddon

‘Vaikeuksien kautta voittoon’ on ehkä kulunut ilmaisu, mutta se kuvaa parhaiten tätä viiden vuoden jaksoa joka ehti kulua Dismemberin edellisen levyn julkaisusta. Kun edellinen levy Hate Campaign ilmestyi death metal oli ehkä kaikkein epämuodikkain metallin suuntaus. Niinpä Dismemberin sukset menivät pahasti ristiin silloisen levy-yhtiön kanssa ja bändi päätyi limboon josta se löysi tiensä ulos vasta viime vuoden puolella.

Where Ironcrosses Grow on vahva paluu tältä ruotsalaiselta veteraaniryhmältä, joka on vuosien saatossa ehtinyt julkaista jo melkoisen nivaskan lättyjä perinteistä ruotsi-deathia arvostavien karvapäiden suureksi riemuksi. Kun kokoonpanokin on jälleen lähes alkuperäinen on vääntökin sitä vastaava. Sävellyspuolesta vastaavat kitaristi Daniel Blomqvist, rumpali Fred Estby sekä basisti Richard Cabeza, siten että päävastuu kaatuu Estbyn harteille. Estby on myös kirjoittanut joidenkin kappaleiden lyriikat, vaikka suurin osa tästä työstä kuuluukin itseoikeutetusti vokalisti Matti Kärjelle. Toisen kitaristin tontin viime vuonna täyttänyt, jo monessa liemessä vuosien varrella keitetty, Martin Persson ei esiinny vielä levyllä, mutta on jo kiinnitetty bändin täysivaltaiseksi jäseneksi, mikäli yhtyeen kotisivuja on uskominen.

Tämänkertainen biisinippu koostuu kymmenestä death-jyrästä, jotka edustavat länsinaapurimme erittäin omaleimaista death-soundia esimerkillisesti. Perssonin ja Blomqvistin kitarat hallitsevat kappaleiden rakenteita Kärjen karjuessa vihaa ja väkivaltaa tihkuvat lyriikat eetteriin todellisella raivolla. Estby ja Cabeza huolehtivat jatkuvasti siitä, että perustat ovat vakaat ja kestävät päälle lyötävät raskaat metalli-rakenteet väsymättä. Se mikä erottaa Dismemberin lukuisista muista alan yrittäjistä on se, että Dismemberin pitkäsoitto ei missään vaiheessa juutu tai puuduta. Vaikka junttaus on todella raskasta se samalla hengittää, vaikka kitarat sahaavat ja jauhavat jatkuvasti onnistuvat ne silti kuulostamaan myös jatkuvasti hieman erilaisille. En tiedä mikä on se salainen ase millä tämä mahdollistetaan, mutta ainakin Dismember näyttää sen tietävän.

On aina suuri ilo toivottaa kauan kadoksissa ollut yhtye takaisin omiensa luokse. Dismember on kulkenut viime vuosien aikana kirjaimellisesti läpi helvetin ja palannut, uskallan jopa väittää, vahvempana kuin koskaan. Tässä on ryhmä joka todella johdattaa meidät sinne missä Rautaristejä kasvaa.