Cranes: Particles & Waves

Dadaphonic

Portsmouthilais -yhtye Cranes vieraili monien fanien iloksi Suomessa 12 vuoden tauon j�lkeen, itsekin sain kunnian todistaa yhtyeen keikkaa Tampereen Klubilla. Monipuolisen keikan lis�ksi paikan p��lt� saattoi my�s lunastaa itselleen yhtyeen tuoreen seitsem�nnen studiopitk�soiton, Particles & Wavesin. Keikalla viisihenkinen yhtye innostui hivenen rokkaamaankin, mutta tuoreella levyll� koneisen unelias, hetkitt�in l�hes laahaava jumitus on homman nimen�. Solisti Alison Shaw’n lapsenomainen laulutulkinta sopii eteeriseen leijuntaan kuin tuore sipuli hernekeittoon, eli erinomaisesti.

Alisonin ja velimies Jim Shaw’n s�velkyn�st� ja runosulasta l�htev�t biisit muodostavat kyseess� olevalla levyll� kymmenen kappaleen ja vajaan kolmen vartin rauhallisen ��nimatkan. Vanishing Pointin kuulaan kristallinen ”j��luolapiano”, humiseva ��nimatto ja Alisonin kaikuisa laulu ovat erinomaista musiikkia rauhoittumiseen, miksei meditointiinkin? Parin minuutin kohdalla sytytet��n savuke ja tuodaan kitara ja rummut mukaan ��nimatkaan, biisi kasvaa huomattavasti el�v�mp��n ja iloisempaankin suuntaan. Kirkkaasti sykkiv�, parin minuutin instrumentaalipulssilla k�ynnistyv� K56 hypnotisoi uneliaasti, kerroksittain kasvava huminatausta ei koskaan nouse siihen raivoon, mit� esimerkiksi kotimainen Magyar Posse menestyksekk��sti k�ytt��. Jimin rosoisella laululla sipsuttava Every Town tuo pienen leikittelev�n ilon hetken levyn keskelle, kun Cranes muuten tarjoilee levyll��n ylen anteliaasti eteerisempi� pilvilinnoja. Seuraavina kuullaan hidastetun filmin tahtiin lumisadetta tuijotteleva, eritt�in vaikuttava Here Comes The Snow vinoilevine kaaoskosketinmausteineen sek� kiivaammin etenev� mainio nimibiisi metallisella tahdinpidolla, jossa Alison laulaa ranskaksi(?). Akustisella kitaralla ja Alisonin laulua tukevalla urkukuviolla tarttuvasti poppaileva Avenue A pit�� tasoa samalla ylh�isell� hyllyll�, jonka laidassa lukee ”erinomaista!”, samoin kristallisen pianokuvion luomassa tyhji�ss� keinuva Astronauts.

Cranesin ��nimaailma vuosimallia 2004 on kertakaikkiaan koskettavaa, herkk��, unista ja tietysti eteerist�. Hivenen her�ttely� syvimm�st� unesta tarjoaa akustisen kitaran ja kiertelev�n kosketinn�pp�ilyn tahtiin pohdiskeleva Far From The City, jossa Alisonin laulu on – jos mahdollista – viel� edellisi�kin raitoja suuremmassa roolissa. Japanilaiset geishat nousevat itselleni mieleen jopa reippaasta etenev�st� Streamsist�, p��t�sraita Light Song palauttaa kuulijan musiikkimatkalta vinoilevaan pianosooloiluun ja efektip�hin�ihin poikkeavana soittorasialaulelmana. Cranes todistaa olevansa edelleen parhaassa ter�ss�, kerta toisensa j�lkeen loistavia levyj�. Jos rauhalliset ��nimaailmat eiv�t samantein paina silm�luomiasi kiinni, suosittelen tutustumaan.