Julkaistu: 18.05.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Weera
Vinyyliä totta kai!, huutaa Kuopiolaisen The Slideshaker –trion tuoreen seiskan kansi ja parhaimmillaan trion kitaravetoisen punkbluesin kaltainen paahto onkin juuri vinyylilyhäreillä. Seiskoissa kun tahtoo olla juuri oikeanlainen henki asiaankuuluvine kansitaiteineen ja vinyylin nostalgiahenkineen. Pituuskin on sopivan kompakti, ei ehdi alkaa turtua missään vaiheessa. Vielä kun vinyyleitä varten joku kehittäisi autosoittimen...
Meikäläisenkin tanssijalkaan ja rokkivirneeseen vedonnutta Hotwired Soul -debyyttiä on toki tullut pyöräyteltyä, mutta onhan Shaker enemmän livebändi. Seiskan vaatima keskittynyt kuuntelu jatkuvine levynkääntämisineen loksahtaa nautinnollisuudessa jonnekin ceedeen ja liven puoliväliin. Kolmen biisin tarjonnasta A-puolen nimibiisi nykii rummuilla ja kitaroilla kohtuullisen popisti, tarttuvaa kertoa on osattu rakentaa. Soundi on mukavan soinen ja suhruinen säröily, ei missään nimessä liian suttuinen muttei myöskään turhan kliininen. Biisissä voisi toki olla hiukan enemmänkin potkua seuraavana soivan tiukan Son Of A Rich Manin tapaan, biisien parhaat puolet yhdistämällä saisi todella iskevän tykityksen. Rikkaan miehen pojan väliosa on kyllä melko mainio... Rennolla kantri-otteella letkeilevä Texas Calling vaanii rauhallisemmin, biisin vokaalit ovat seiskan parasta lauluantia. Joskin Pauliina Ahosen vuorottelu-lineja voisi tuoda selkeämminkin esiin, tuntuvat jäävän hiukan liikaa taustalle kertsin ensimmäisillä pyörähdyksillä. Kaiken kaikkiaan riehakkaan trion tuore seiska on kyllä menevä ja mukavan nykivä rokkirykäys, muttei viehätä aivan pitkäsoiton biisikavalkadin tapaan. Peruskauraa, toki toimivaa sellaista.
Kuopiolainen garage/punkblues-trio.
Kotisivut: www.slideshaker.com
Kommenttien keskiarvo:
