Julkaistu: 17.05.2004
Arvostelija: Antti Luukkanen
Hellcat
Nekromantixin pääjehu Kim Nekroman tietää mistä naruista vetää, kun Tanskan psychobillyn kuningasbändi viettää loistavan Return Of The Loving Dead -albumin jälkeisten kiertuevelvotteiden jälkeistä vapaata. Kim pisti pystyyn Horrorpopsin yhdessä tyttöystävänsä Patrician kanssa, jonka varsin viekoittelevaan vetovoimaan yhtyeen promotoinnissa syystäkin luotetaan. Horrorpops on Nekromantixia popimpi, mutta selvästi psychobillya sekin. Soundia kuljettaa eteenpäin juuri Patrician pompottama pystybasso. Neitosen lauluvarat ovat ilmeisen rajalliset, mutta kun karisma rakentuukin kujerruksen varaan, ei tuo ihmeemmin haittaa.
Luvattuja 80-luvun new wave -vaikutteita ei albumilta ihmeemmin poimi, mutta mukavan moniulotteinen Hell Yeah! roots -henkiseksi levyksi kuitenkin on. Ghouls on tyylikäs melodinen pop-renkutus, Girl In A Cage puhdasveristä ska'ta, Kool Flattop luottaa puhtoisiin fiftari-vaikutteisiin ja Psychobitches Outta Hell on nimeään myöten täydellinen psychobillyn muotovalio. Mitään ihmeellistä tai uutta Horrorpops ei yritäkään esittää, vaan luotaa genreään hieman helpommin lähestyttävin keinoin. Psychobillysta kiinnostuneelle, mutta siitä niukemmin tietävälle Hell Yeah! on mitä mainioin tutustumisväylä, vaikka ei lajityyppinsä parhaimpiin levyihin missään nimessä nousekaan.
Merirosvoimagolla ponnistavat Patricia ja kumppanit eivät psykoottisuudessaan yllä Johnny Deppin tasolle Pirates Of The Caribbiansissa, mutta lyhytelokuvaklassikko Rumblen pojille Patricia kelpaisi varmasti.
Kommenttien keskiarvo:
-rockababe