Suffocation: Souls To Deny

Relapse

Suffocation saapui tiensä päähän vuonna 1998. Jatkuvat riidat ja jännitteet olivat ajaneet ryhmän siihen pisteeseen, ettei jatkaminen ollut enää vaihtoehto. Niinpä bändi julkaisi viimeisen EP:nsä Despise The Sun, ja laski soittimensa sivuun. Monien mielestä yhtye lopetti aivan väärään aikaan ja EP:tä pidetäänkin yleisesti Suffocationin parhaana tuotoksena, sekä todellisena muotovaliona puhuttaessa rankasta jenkkityyppisestä death metallista.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin ryhmä on jälleen olemassa, mutta onko tuo vanha taika yhä tallella? Viime vuoden puolella Suffocation heitti jo joitain keikkoja eri festivaaleilla, mutta todelliseksi koetinkiveksi tulee tietysti muodostumaan ensimmäinen uudelleenkasaantumisen jälkeinen pitkäsoitto. Souls To Deny alkaakin huumaannuttavan vahvasti, kun Deceit esittelee bändin uuden uljaan 2000-luvun soundin. Muutokset tuttuun kaavaan ovat lähinnä kosmeettisia ja nopeasti käy selväksi, ettei retkueen meno ole juurikaan muuttunut vanhoista päivistä, vaikka miehistö hieman on muuttunutkin. Erittäin tekninen ja nopea death juoksuttelu on yhä bändin leipäpuu New Yorkin death suuntausta tiukasti myötäillen.

Albumin kahdeksan raitaa tarjoavat juuri sitä mitä monet Suffocationin fanit ovat takuulla odottaneet, ja bändi on onnistunut nykyaikaistamaan soundiaan juuri riittävästi jotta sitä ei voida syyttää pelkästä vanhan tavaran kierrätyksestä. En nostaisi Souls To Deny -levyä genren klassikoiden joukkoon, sillä sitä kuunnellessa jää jatkuvasti kaipaamaan sitä viimeistä puristusta ja iskua, joka nostaisi sen välimallin deathista todellisten mestariteosten luokkaan. Hyvä paluu kuitenkin ja mistäpä sitä tietää mihin herrat tämän jälkeen vielä intoutuvatkaan.