Zeke: ‘Til The Livin End

Relapse

Rosoista punk rockia ”karmit kaulassa” asenteella siten, että toteutuksessa yhdistyvät saadut voimakkaat vaikutteet, erityisesti suuunasta MC5 ja Motörhead. Ilmaisu kumartaa syvään oppi-isien edessä ja ehkä vähän liiankin syvään, sillä sitä bändin omaa juttua on tästä välillä vaikea löytää. Yhdysvaltalaiskolmikon tarjoama tiukka kokovartalomöyhennys muodostuu monissa kohdin niin nopeaksi ja jyrääväksi, että se kääntyy jo itse musiikkia vastaan. En tarkoita tällä sitä, että musiikki olisi mitenkään liian ”rajua” – se vain yksinkertaisesti tahtoo kadota omaan meuhkaamiseensa todellisten helmien loistaessa poissaolollaan.

Suurin osa biiseistä piiskataan maaliin reilusti alle kahdessa minuutissa, eli mitään turhia herkistelyjä tai hienovaraisempia viritelmiä on turha odotella. Lähinnä Zeken runttaus sopisi tahdin antajaksi tiukalle pohjien otolle ennen baariin siirtymistä, ja siellä baarissa olisi sitten tietysti puolella porukasta moottoripyöräaiheiset kerholiivit päällä. Soundit toistavat entuudestaan tuttua maailmaa lähes suoraan yksi yhteen, ja etenkin vokalisti muistuttaa välillä häiritsevissäkin määrin esikuviaan. Jos tämä jatkuva deja-vu ei haittaa saa Zeken tuottamasta äänivallista hyvät kimmokkeet baanalle suunnatessa, itseäni tämä jokaisen harvan mutkan ennalta arvaaminen rupesi risomaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Kappaleita on levylle siunaantunut 15, mutta hektisen tahdin ansiosta matkassa ei kulu turhan paljon aikaa. Parhaita hetkiä on vaikea erottaa näin tasaisesta kiihdytyksestä, mutta jollain tavoin Little Queen onnistuu rahdun rauhallisemmalla reuhtomisellaan tarttumaan kerta toisensa jälkeen korvaan. Raskaassa seurassa vielä rahdun verran muita raskaampi nimibiisi ’Til The Livin End erottuu myös himpun erilaisella toteutuksellaan. Hirveetä kaahausta ja kauheaa metakkaa kaiken kaikkiaan, eli juuri sopivaa kesämusiikkia - paitsi ehkei aivan kaikkein sofistikoituneimpia puutarhajuhlia varten.