Firewater: The Man On The Burning Tightrope

Jetset

Firewaterin johtohahmo Tod Ashley rakastaa sirkusta. Eikä kyse ole mistään modernista hi-tech-sirkustaiteesta, vaan siitä vanhasta friikkejä pullollaan olevasta kiertävästä karavaanista, jossa eläinten kohtelu oli keskiaikaista tasoa ja jossa viinaanmenevät akrobaatit katsoivat kuolemaa silmiin päivä toisensa jälkeen. Tästä tunnelmasta Firewaterin musiikki on imenyt paljon vaikutteita. Nyrjähtäneet puhaltimet, kapakkapiano ja pärisevät rummut ovat ihan sitä itseänsä, eikä Ashleyn rupinen äänikään kovin vieraalta tässä yhtälössä kuulosta.

The Man On The Burning Tightrope on levy joka pyrkii löytämään soveliaan keskitien jostain Tom Waitsin ja Grant Lee Buffalon välimaastosta. Kovin hyvin Firewater ei tehtävässään kuitenkaan onnistu. Waitsin brutaaliin raakuuteen Ashleyllä on vielä pitkä matka ja biisinkirjoittajana Grant Lee Phillips vetää selvästi pidemmän korren. Ainoa kiitettävälle tasolle nouseva kappale levyllä on hurjalla mustalaiskompilla etenevä Dark Days Indeed, jossa Ashley osoittaa etevyytensä myös tekstittäjänä. Makaaberia, mutta äärimmäisen viihdyttävää.

Kun Firewaterin uutuuslevyä vertaa Ashleyn edellisen ryhmän Cop Shoot Copin tuotoksiin, on tilanne edennyt varsin valitettavaan suuntaan. Cop Shoot Cop oli yksi niistä edellisen vuosikymmenen alternative-bändeistä, jonka olisi kaiken järjen mukaan tullut nousta huipulle, mutta toisin kävi. Muutaman upean sinkun ja soundtrack-kokeilun (mm. Keanu Reevesin tähdittämä ja varsin aliarvostettu sci-fi-pläjäys Johnny Mmemonic) yhtye vajosi unholaan, eikä Ashleyn tekemisistä ole sen jälkeen paljoa vaahdottu. Firewaterilla on paljon potentiaalia, mutta The Man On The Burning Tightropella bändin sirkusfetismi menee jo överiksi.