Blue Steel: Demonstration I

Mollisointuja kehiin. Blue Steelillä on melkoisen simppeli konsepti. Kolme jätkää, akustiset kitarat ja laulelmaa päälle. Kuulostaa ihan kivalta idealta, mutta ideathan ovat hyviä monesti vain siihen asti kunnes ne toteuttaa ja niin tässäkin tapauksessa. Varsinaisesta musiikista tulee joissain kohdin hieman mieleen kuin soitettaisiin Iron Maidenia akustisesti, mutta laulu onkin aivan omaa luokkaansa. Mikaelilla tuntuisi jonkin verran olevan laulutaito hallussa ja tietty visio mielessä, mutta tyylitietoisuudesta en viitsi sanoa mitään, sellaista ylinäyttelyä laulu on. Sinänsä harmi ettei levyn mukana tullut mitään saatekirjettä, olisi ollut kiva varmistua siitä, ovatko pojat ihan tosissaan tätä tehneet. Toivottavasti eivät.

Mutta nyt kun tuli laulua kritisoitua niin onhan tästä jotain hyvääkin löydyttävä. Ja se löytyy sieltä kuuden kielen kaikukoppakonstruktiosta. Mainitsin jo aikaisemmin mielleyhtymän Iron Maideniin, eli soitto ei ihan mitään hempeilyä ole, vaikkakin on akustista. Perinteisiä sointuja heitellään enimmäkseen, mutta väliin mahtuu mukavaa vaihteluakin, joka estää korvaa puutumasta. Loppujen lopuksi on pakko ihmetellä että miksi akustisesti? Tämänkaltainen materiaali toimisi paljon paremmin hieman uudelleen sovitettuna särökitaroille ja rummut mukaan otettuina, bassoa unohtamatta. Jos tälläinen suunnanmuutos tapahtuu, odotan Blue Steelin seuraava demonstraatiota mielenkiinnolla. Tämä levy jää kuitenkin hyllyyn pölyttymään.