Rosa: Rosa

Joskus autolla yksin ajellessa saattaa radiosta tulla mukavasti ajatuksenjuoksua tukevaa, ei niin vangitsevaa taustapoppia.

Rosan ensimmäinen tuotos; kolmen biisin demo on helposti kuunneltavaa kevyesti kitaravetoista suomirokkia. "Ihan kivaa" niin sanotusti. Tarttuvuudessa ei ylletä aivan Sadetanssimaisiin suorituksiin, lyyristen osuuksien samoiten jäädessä kauas villeleinosmaisen tunnelmoinnin tasosta. Paketti kertoo kuitenkin kypsyydestä, ollaan jo omia itsejä, ei syyllistytä ylilyönteihin, oma juttu on löytynyt. Mutta riittääkö se yleisölle?

Lennä -biisissä on vahvasti Aknestik meets Liekki -henkeä, edellisen assosioituessa laulajan äänen sävystä, jälkimmäisen vallitsevasta tunnelmasta. Tuulenhaltija on levyn ehdoton suola; on jo saatu kertosäe mukavasti erottumaan ja kitarakin soi pirteämmin. Katso meitä nyt laskeutuukin sitten tasaisempaan soitantaan. Jos se kertosäkeessä mainittu vallankumous, niin on biisi myös kokonaisuudessaan väsynyt.

Siispä jos yllätät itsesi ajatuksen kesken joskus radion äärestä – ehkäpä suomipopin taajuudelta – en hämmästyisi jos siellä soisi Rosa.