Crampton & Rees: MTV – pop & rock -ennätykset

Eri teemoilla ja näkemyksillä ilahduttava listakirja kaatuu onnettomasti hosuvan viimeistelyn ja luokattoman suomennoksen ristipaineeseen.

readme.fi

Tiesitkö, että Roxettella on enemmän USA:n singlelistan ykköstiloja kuin Abballa ja Ace Of Basella yhteensä? Minä en, mutta mm. tämä selviää MTV – pop & rock -ennätykset -nimisestä kirjasta. MTV:llä ei ole enää vuosiin ollut juurikaan tekemistä nimensä kanssa, joten on vain loogista, että se on siirtynyt myös kirjamaailmaan. Kustantamon mukaan kyseessä on "MTV:n kaikkien aikojen ensimmäinen rockille ja popille omistettu kirja", jonka väitetään olevan "loistava käsikirja musiikin suosikkilajeista ja niihin liittyvistä ennätyksistä". Se sopii tietenkin kaikenikäisille faneille.

Saman kuvailun mukaan teos ei "suinkaan ole ikävystyttävä opus täynnä pelkkiä teennäisiä listoja ja tylsistyttäviä myyntitilastoja, vaan kirja tarjoaa valtavasti tietoa erilaisista musiikkityyleistä, muusikoista ja maista". Yllättäen kirja on juuri tätä, listaa listan ja tilastoa toisen perään: ehdottoman teennäistä ja tylsistyttävää, ja melkein kaikki kirjan mainostetusta tiedontarjoamisestakin tapahtuu lähes yksinomaan listojen avulla. On myyntilistoja ja -tilastoja eri maista, tilastoja ja listoja palkinnoista, levyistä, keikoista, listoja festariesiintyjistä, listoja televisio- ja radio-ohjelmista ja tietysti listoja ja tilastoja listoista. Listoja, tilastoja ja listoja! Tarjolla on siinä määrin järjestykseen laitettua informaatiota, että tilastonikkarilla jöpöttää, tiedonjäsentelyyn kykenemättömillä on ähky ja ahdistus, kun taas asiaan edes pienellä mielenkiinnolla suhtautuvan otsasta kasvaa sukupuolielimiä.

Luke Cramptonin ja Dafydd Reesin kasaama opus on perusajatukseltaan mielenkiintoinen. Se kokoaa yhteen erilaisia tilastoja eri teemojen ja näkökulmien alle. Todennäköisesti vähänkin viimeisen 50:n vuoden populaarimusiikista kiinnostunut löytää teoksesta jotain mielenkiintoista. Listattujen asioiden skaala on toki laadultaan räikeä: Amerikan ja Englannin vinyylisinglelistoja vertailevien tilastojen lisäksi tarjolla on esim. listaus Glastonburyssä vuonna 2009 esiintyneistä tähtiartisteista. Teoksen kannalta on ikävää, että suuri osa sisällöstä putoaa kategoriaan, jota voisi kuvailla tällaiseksi yhdentekeväksi tauhkaksi.

Listoja listojen takia -lähestyminen ei yleensä toimi, ellei kyseessä ole listoja ja tilastoja esim. kriittisesti tai vertailevasti tarkasteleva teos – vaikka hieman Timo Pennasen mainion Listablogin tapaan. MTV-kirja ei tällainen ole, vaan se latoo peräkkäin, lomittain ja limittäin tilastoja vain sen takia, että tieto on olemassa. Harvoissa kohdissa informaatiota avataan, tulkitaan tai suhteutetaan johonkin – kun sitä yritetään, mainitaan yksityiskohtia, jotka näkee helposti itsekin.

Teos ei myöskään oikein kestä kovin lähdekriittistä tarkastelua. Tuhansien tilastojen kirjassa yllättävän harvassa kohdassa mainitaan, mistä tieto on saatu tai kerätty. On oletettava, että nimettömissä kohdissa lähteenä on Cramptonin ja Reesin perustama ja ylläpitämä, "maailman suurimmaksi populaarimusiikin tietolähteeksi" esipuheessa väitetty Music Information Database, mutta palvelun maksullisuuden takia tarkistaminen ei onnistu.

Tässä mielessä jossain Wikipediassakin on äkkiseltään ajateltuna uskottavampia tilastoja, koska niitä arvioidessa voi (usein) ainakin tarkistaa lähteet. Ja onhan netin käyttö nyt muutenkin helpompaa ja käyttäjäystävällisempää kuin melko lennokkaasti taitetun ja liian usein tekstin taustaväriin hukuttavan kirjan plärääminen. Puhumattakaan siitä, että MTV-kirjaan on laitettu yllättävän paljon sellaisia digitaalisen musiikin tilastoja, jotka muuttuvat jatkuvasti. Mitä tekemistä MTV:llä koko kirjan kanssa edes on, jää varsin epäselväksi. Logo toistuu jokaisella aukeamalla, joten kai se liittyy siihen "vahvaan brändiin", mistä kustantamon mainoksessa virkistävän suoraan mainitaan.

Kirja on kuitenkin jälleen kustantajansa näköinen. Läsnä ovat – ainakin musiikkikirjojensa – tavaramerkki, hosuva viimeistely ja ontuva suomennos, josta vastaa Sini Bonke. Jos Sini luet tätä, lopeta heti ja käytä aikasi suomen opiskeluun. Erityisesti kannattaa keskittyä pohtimaan pronominien viittaussuhteita sekä menneiden aikamuotojen johdonmukaista käyttöä. Myös synonyymien harjoittelu on hyvä sijoitus tulevalle uralle. Yleisemmin: oikoluku ja aiheisiin perehtyminen ei liene pahasta. Oletan, että esimerkiksi "kaksipuolisella A-kasetilla" tarkoitetaan (kasetti)sinkkua, jolla on kaksi A-puolta. Ja vaikka televisio on reaaliaikainen viestin, on reaaliaikaisesti näkyviä televisiolähetyksiä tavattu kutsua suoriksi. Kovasti ihmetyttää myös se, miten niin vähän tekstiä sisältävässä kirjassa, voi olla niin paljon toistoa.

Hapuiluun sorrutaan alkuperäisteoksessakin, eikä kovinkaan moni kirjan aukeamista ole virheetön. Lukunautinnon sijaan tarjolla on seurapeli illanviettoihin. Kanteen vain tekstit "Kuka löytää ensimmäisenä 500 virhettä?", "Kuinka monta vaikka-alkuista virkettä löydät?", "Miten monta kohtaa on jäänyt suomentamatta?, "Bongaa törkein anglismi!" tai "Etsi pahin asiavirhe", koska sellaisiakin on. Esim. David Bowie ei ollut Mott The Hooplen All The Young Dudes -biisin solisti, kylläkin biisin tekijä, joka myös lauloi taustoja ja soitti saksofonia. The Idiot ei myöskään ollut Iggy & Stoogesin albumi – kyseessä on sen sijaan Iggyn soololevy, jolla ei soita yhtäkään Stoogesin jäsentä. Näin yhden virkkeen virheistä huomauttaakseni.

On tietenkin aivan turha pohtia suomenkielisen toteutuksen heikkoutta suhteessa alkuperäisteokseen. Kun lopputulos (jälleen) on näin onneton, kannattaa vain kysyä, miksi julkaista tällaista puolitiehen jätettyä sontaa? Kustantaja on onnistunut alle puolella tusinalla musiikkiteoksia vakuuttamaan, että laatu on yhtä korkealla tasolla kuin Valituilla Paloilla. Ainoana erona ettei näitä kirjoja todennäköisesti löydä joka toisen mummon hyllystä. Onkin ikävää, että nämä surkeat teokset käsittelevät asioita, jotka kiinnostavat ainakin allekirjoittanutta.

Älkää käyttäkää tähän kirjaan rahojanne, älkääkä käyttäkö tähän kirjaan aikaanne. Suuri osa MTV – pop & rock -ennätykset -kirjan tarjoamasta tiedosta löytyy helposti esim. AllMusicista ja tilastojen maailmaan voi perehtyä esim. Wikipedian avulla (ja sen lähteitä seuraten). Kaikkea ei edellä mainituista lähteistä löydä, mutta ainakin ne tarjoavat viimeistellympää ja ajatellumpaa sisältöä kuin tämä kirja. Niitä kun tehdään kiinnostuksesta aiheeseen, ei kiinnostuksesta viivan alle jäävään tulokseen.

Teksti ja kuvat: Jani Ekblom