07.03.2005 Kilpailu on päättynyt

Pääsivu

Esittely

Levyarviot

DVD-arviot

Pienet

Livearviot

Valokeilassa

Klassikko

Vapaa vyöhyke

Ajankohtaista

Ajatuskupla

Toimitus

Keskustelu

Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 56 vierasta ja 3 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Kilpailu on päättynyt
07.03.2005

Paljon kiitoksia kaikille kilpailuun osallistuneille, Desibelin levykommentointikisa on käyty ja palkinnot on mahdollisuuksien mukaan jaettu voittaneille...

Kilpailuun osallistuvia kommentteja tuli 51kpl, kommentit olivat pääsääntöisesti joko hyviä tai erinomaisia. Tiukka tuomaristomme valitsi niistä kilpailun jälkeisinä viikkoina voittajat ja palkintojen saajat, joille on jo mahdollisuuksien mukaan palkinnot jaettu.

Palkinnot pyrittiin jaottelemaan tiettyjen genrejen mukaisesti, jotta palkinnot olisivat mahdollisimman lähellä kommentoituja teoksia. Mielestämme saman kirjoittajan useat hyvät kommentit voittivat ehdottomasti yksittäisen hyvän kommentin, joten tämän mukaan jaoimme palkinnot.

Lista palkinnon saajista (satunnaisessa järjestyksessä): jn85, laumasielu, laurelia, mv-l, zagu, spirilmind, recnad, stroke, kipinahepo, erkko, platypus, elvis parshley, swamp9, frankie o, samuelraggy, separta, ULi, ansaari, orava, leijonamieli, niphredil, yasha.

Valitettavasti kaikkiin palkintoja voittaneihin henkilöihin ei olla saatu yhteyttä.
- laumasielu, email-osoitetta ei ollut saatavilla.
- elvis parshley, frankie o, orava ja niphredil eivät ole vielä vastanneet osoitetiedusteluun.

Suuri kiitos kaikille osallistujille!

Toimitus

Lopussa muutama saamistamme hyvistä pidemmistä kommenteista:

Hyvä levykommentointi, oikeastaan jo kokonainen levyarvio:

Käyttäjä: kipinahepo Pvm: 2004-12-09 23:00:31
Kings Of Leon: Aha Shake Heartbreak

jostain syystä omat odotukseni tätä levyä kohtaan olivat aika suuret! Jostain syystä sen takia, että poikien edellinen kiekko oli aika ponneton esitys. Koko levyllinen "etelän-strokesin" -jamppien juurevaa rock-revitystä oli liikaa hennoille ja aroille korvilleni. Holy Roller Novacaine ep taasen oli mahtavan tiukka (ja sopivan pitkä/lyhyt) tiivistelmä siitä, mihin Kings of Leonit pystyvät.

Mutta sitten tämä uusi...Jaa-a, ensiksi täytyy todeta että soitto on parantunut mukavasti, ja levyltä löytyy paljon hienoa riffittelyä ja muutamia yllätyksellisiäkin ratkaisuja. Biisit on yleensäkkin hieman kokeellisempia kuin Youth & Young Manhoodilla, joka oli aika perus poljentaa alusta loppuun. Tai no, aikalailla sitä samaa poljentaa tämä uusikin on, mutta sanotaanko näin että sävyjä on puolet enemmän kuin ekalla yrittämällä. Levy lähtee hieman arveluttavasti käyntiin mutta heti kakkosbiisi King of the Rodeo on täysosuma! Kertsissä lauletaan "let the good times roll", ja perään jysähtävät rummut ovat oikeastaan koko biisin parhaita hetkiä (kuuntele niin tiedät!). Itseasiassa ne rummut jyskyivät omassa päässäni vielä pitkään yöllä, eli se biisi imeytyi suoraan tajuntaan, jonne voi minun puolesani huoletta jäädäkkin, kunhan jättää öisin rauhaan. Muutaman perus-rallin jälkeen onkin vuorossa Milk, joka on kaikkea muuta kuin perinteinen herkistely- slovari. Kaiken kruunaa laulaja Caleb Followillin sydäntä raastava tulkinta..! Heti lämpimän maidon jälkeen tarjoillaan sinkkubiisi Bucket, josta voisi sanoa, että biisi todellakin on ilmiselvä valinta sinkuksi. Ei sillä että se välttämättä olisi levyn paras, vaan, kylläs te tiedätte, sopivan menevä ja simppeli jota voi jopa mtv:ssäkin näyttää.

Levyn ehdottomasti mielenkiintoisin biisi on Day Old Blues. Kun kertosäe alkaa ja Caleb rupeaa joikaan "deodeodeo blu-uuus..., on aika vaihtaa seuraava biisi soimaan. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä että kyseistä biisiä joutuisi kuunteleen krapula-päissään...No, ehkä jokin päivä senkin kappaleen kauneus avautuu minulle, mutta ei vielä tänään.

Eli mitä meillä on? Levyllinen tiukkaa rokkia johon mahtuu muutama klassikko, ja muutama jonka olisi ehkä voinut jättää sinkun b-puoleksi. Ekan kuuntelukerran jälkeen on hieman ymmällään, mutta kyllä se siitä, niinhän se aina. Jos eka levy kolahti, niin luultavasti tämä kolahtaa myös, ellei jopa kovemmin!!! Kings of Leon on tosin kaukana siitä taistelusta, kun kisaillaan vuoden kovimman rock-levyn tittelistä, jossa ykköspallille kovasti koittaa ängetä itseään Franz Ferdinand ja Interpol.

Hienosti kirjoitettu negatiivinen kommentointi:

Käyttäjä: ElvishParsley Pvm: 2004-12-03 07:18:56
Korn: Greatest Hits Vol.1

Sarjassamme "näin johdamme ihmisiä harhaan" oman kortensa kekoon kantaa grungeaallon pukamissa kynsinhampain roikkunut turhuus Korn: Miten levyn nimi voi olla "Greatest Hits" vaikka levyltä ei löydy ensimmäistäkään hittiä, suuruudesta nyt puhumattakaan. Vaikka suuruushan on toki suhteellinen käsite...

Joka tapauksessa Korn yrittää saada osansa tämän vuoden joulurahastuksesta ja niputtaa samojen kansien väliin 19 "suurinta hittiään". Levyn kuulemalla (kuunteleminen olisi tässä yhteydessä yhtä harhaanjohtava sana kuin levyn nimikin) ei voi muuta kuin ihmetellä, miten syvältä bändin loput viisut mahtavatkaan olla. Tämä jöötin rinnalla kun Mariaanien hautakin näyttää lähinnä Himalajalta.

Kitsaudesta ei bändiä ainakaan voida syyttää: monet "suurimmat hitit"-läpyskät ovat puolituntisia kymmenen piisin kokoelmia (ja niissäkin on usein puolet liikaa materiaalia) mutta Korn tarjoilee audioulostettaan koko rahan edestä. Levyllä kun on mittaa enemmän kuin naistenhuoneen jonolla Jari Sillanpään konsertissa.

Sääli vain, että musiikin taso on mitä on. Ainoa massasta erottuva kokkare on piinan aloittava lämmitys Gunin muutaman vuoden takaisesta Cameo-coverista "Word up". Gunin versiossa tosin oli vielä munaa Holmesin edestä verrattuna Kornin poikien nysäilyyn.

Pukinkonttiin laittaisin tämän vain ihmiselle, jota inhoan sydämeni pohjasta. Pelkkää luonnonvarojen haaskausta koko levy. Levyn nimen perässä roikkuva "Vol. 1" viittaisi tosin siihen, että tätä kuraa olisi jatkossa tulossa lisääkin. Luoja armahtakoon meitä siltä. Tässäkin on ihan riittämiin mölysaastetta yhteen ihmiselämään...

Lukukertoja: 2325

Vapaa vyöhyke