Kampas

Verson toimitukseemme puskemat promonauhat ovat saaneet kollegani toivomaan bändin julkaisulistan jatkamista täysimittaisella albumilla. Kun toive on nyt täytetty, tekisi mieli jopa vetää kaverin sanomisia takaisin. Verson debyytti kun kuulostaa juuri siltä, että esikoisen tekoon on lähdetty liian aikaisin. Täysin levytyskelpoista kamaa tämä toki on, ja parhaimmillaan erinomaista sellaista, mutta uskon From Wings To Bare Bonesin jäävän bändin historiaan levynä, jonka virheistä otettiin opiksi seuraavilla julkaisuilla.

Kehutaan silti ensin. Verson (äännetään englantilaisittain) modernista, perisuomalaisen synkästä, progenhajuisesta metallista löytyy kieroilun seasta massiivisia, melodisia kertosäkeitä, joita laulaja Petteri Salonen tulkitsee maskuliinisella äänellään todella komeasti. Musiikki on omaperäistä, teknisesti tasokasta ja biiseistä löytyy mukavasti koukkuja, joten tylsää tätä kuunnellessa ei tule.

Kaikkia ratkaisuja ei ole kuitenkaan mietitty ihan loppuun saakka. Kappalemateriaali on paikoin puolivillaisen ja hiomattoman kuuloista, kun omaperäisyyden hakuisuus ja progemoikkailu alkaa kääntyä bändiä itseään vastaan. Progeilusta löytyy sen verran ontuvuuksia, että yksinkertaistettuna homman kuvittelisi toimivan paremmin, vaikka monipuolisuus ja pieni kikkailu sinänsä vahvuuksiksi luettavia ominaisuuksia ovatkin. Vielä kun pakkaan lisätään turhan hiotut soundit ja pieni itsensätoistaminen, rohkenisin sanoa, että bändi voisi kuulostaa aidommaltakin.

Jo arviovaiheessa Pain Skin Closer, Gone Into My Blood ja No Love Lost nousivat hyvän koirankävelytysmusiikin asemaan, eli tiukkoja biisejä levyltä löytyy. Paras terä on kuitenkin hioutunut pois niin tuotantovaiheen alku- kuin loppuvaiheessa ja lisäksi levyltä löytyy pari täydellistä hutiraitaa. Massaan Verso ei jää rypemään, mutta yksinään omaperäisyys ei riitä mihinkään. Valoisaa tulevaisuutta bändille voi kuitenkin povata, jos tulevaisuudessa tehdään tarkempaa jälkeä.