Rabbit Ilsn

Kani-yhtiö on tuore tapaus suomalaisessa musiikkikentässä. Marko Neumanin ja Juho Minervan yhteinen toimipaikka aloittaa esittelemällä kahden biisin verran neljän kotimaisen metelöivämmän musiikin edustajan osaamista. Ensimmäiset lyöntivuorot menevät möykkäsärölaukasta leijailevampiin tunnelmiin instrumentaalisti poukkoilevalle Verilöylylle. Kauheasti muuta tuosta ei oikeen voi sanoa, paitti että on siellä huutoakin ja nimenomaan kauhuhuutoa ja muuta melskettä. Energistä meuhkaa lyhyillä tripeillä.

Desibelin tuttu jo monen vuoden takaa, indierockista kohti metallisempia syöksyjä siirtynyt Candy Cane ei myöskään aikaa paljon tuhlaa. Itse asiassa vielä Verilöylyä vähemmän. Kaaottis-energistä, noiserockille sukua olevaa särölaskettelua Markon omalaatuisella naukuvalla laulutyylillä on CC:n kahden biisin totuus. Jos näihin kahteen rutistukseen menee yhteensä reilu kaksi minuuttia, niin keikalla sopii odottaa kuulevansa ainakin 30 biisiä.

Kaksi jälkimmäistä bändiä käyttävät sitten edellisiltä jäävän ajan hyödykseen. Tumman uhkaavasti maalaava Navigations pysäyttää edellisten syöksyn ikään kuin hidastuskuvaan, joka silti suuntautuu pimeisiin syövereihin ja varjoisiin kuiluihin. Ihmisäänellä, koneellisella huminalla ja erilaisilla näppäilyillä kulkee post psykedeelisellä happotripillään tien varjoisampaa laitaa, seisahtuu tarkastelemaan atomisodan jälkeistä lohdutonta aavemaisemaa mielessään katkera kysysmys: ”Mitä !¤&&&// olette menneet tekemään?” Toisella luennallaan Navigations hartailee luonnon valtavassa kauneudessa enemmän hymy huulillaan.

Viimeisenä kuullaan Neumanin sooloyhtye Cahieria. Kaksi saman kappaleen eri osaa etenevät (tai ennemminkin jumittavat paikoillaan) eleettömästi. Marko lisäilee efekti-keitokseensa pikkuhiljaa elementtejä ihmisäänestä surinaan, huminaan, vinkunaan ja ininään. Toinen osa lähtee ihmisäänen mantralla, nousten jopa räiskyvään laukkaan.

Kaiken kaikkiaan uuden yhtiön kattaus tuntuu koostuvan ihan persoonallisia ääni-tutkimusmatkoja tekevistä yhtyeistä. Varsinaisia kultakaivoksia ei tosin ainakaan tällä esittelyllä ole löydetty. Liekö edes etsitty? Joka tapauksessa, mielenkiintoista kyllä, varsinaisesti sävähdyttävää ei. Perusmelodisen poprockin ystävän kannattaa ehkä jättää väliin, haasteellisemman musiikin ystävien taas kannattaa pitää Rabbit-julkaisuja silmällä.