Combat Rock Industry

Abduktio on jo aiemmilla tuotoksillaan iskenyt itsensä naulapyssyn jykevällä nakutuksella suomalaisen hardcoren eturiviin. Eikä tuore Thermidor-albumi ainakaan tiputa tiukalla asenteellaan ja soljuvalla musiikillaan vakuuttavaa viisikkoa sieltä. Pikemminkin päinvastoin – Thermidor todistaa että yhtyeellä on edelleen paljon sanottavaa sekä teksteissä että sävelkynän puolella.

Mikko Suikkasen karhea huuto on edelleen tallella, mutta tuntuisi että yhtye on hakenut soundiinsa entistä enemmän myös tarttuvia kitaramelodioita. Sama melodiahakuisuus ja kiivaudesta huolimatta osasta biiseistä nouseva rauhan ja hötkyilemättömyyden tunne on tarttunut myös laulupuolelle. Niinpä esimerkiksi Kuparintuoksuisen bluesin rauhallisesti ja – kyllä, jopa kauniisti – maalaileva väliosa, Rosa Parksin komean kertosäkeen koukukas suora laulu, Rauhanehtojen hienot stemmat ja jopa haaveillen maalaileva loppu tuovat hienosti vastapainoa edelleen pääasiana olevalle tiukalla mätkeelle. Puhumattakaan instrumentaalisen nimibiisin kaikessa rauhassa kasvavasta tunnelmallisuudesta. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja Abduktio osaa sulauttaa omat ääripäänsä toimivasti yhteen ja samaan kaavaan. Minkäänlaisesta ”löystymisestä ” tai jonkinlaisesta periksi antamisesta ei missään nimessä ole kyse, vaan huomattavasti kasvaneesta sävykkyydestä. Ja sen avulla tiukat päädyt kuulostavat entistäkin tiukemmilta. Minun korvaani ehdottomasti hyvä ja toimiva suunnanvalinta.