Helsinkiläinen Clifton Sextet taituroi ensimmäisellä Desibelin kommentoimalla äänitteellään herkkää pianopoppia. Seuraava näyte lähti enemmän duurivetoisaan suuntaan ja samalla tiellä jatkaa myös tuorein omakustanne-ep Kenen luona olit yötä? Neljän biisin kokonaisuus esittelee suoraviivaista, kitaroilla juoksevaa poppia, josta nousee mieleen lähinnä Egotrippi. Levyn aloittava nimiraita on komea ja täyteläinen sävellys, jossa Juho Vanhatalo karhea ääni ottaa epäilyksiä vastaan tyynesti, hymyillen hiljaa. Elämää suurempaa jatkaa samalla, positiivisella pohjavireellä hellästi särisevällä linjalla, maalaten haikeasti kaartavalla kauniilla melodialla. Vaikka piano on edelleen tärkeä osanen kokonaisuutta, ovat kitarat saaneet tällä kertaa isomman roolin ja Cliftoneiden musiikkia voisikin nykyisellään nimittää voimapopiksi. Ihan toimiva suunta, jos minulta kysytään. Suomesta kuitenkin löytyy aika vähän Egotrippejä...

Saatekirjeen mukaan bändin omiksi suosikeiksi nousseet Nuoret ja kauniit ja Vihollisen vuoteessa täydentävät biisinelikon mainiosti. Ensin mainittu on haaveellisempi maalailu, jossa piano saa lisätilaa. Tahdinpito on silti edelleen samaa kiivasta ja duuripitoista auringonpaistetta ja nousuhumalaa, pohdiskelevampaa ja öisempää rokkausta tarjoilee ainoastaan levyn viimeinen sävellys, mainittu Vihollinen vuoteessani. Kohtalokasta pianoa, haaveellista laulua, mutta myös menevää säröä. Vaikka yhtye haastattelussaan totesi viihtyvänsä paremmin äänittelyn parissa kuin keikoilla, olisi etenkin tällaista menevää iloista säröpoppia antoisaa seurata livenäkin.